A. Aallon Rytmiorkesterin taru alkoi Ylöjärven Vuorentaustasta. Elettiin vuotta -89, Miss Suomeksi valittiin Åsa Lövdahl, ja kaikkea muutakin (joskin vähemmän merkityksellistä) tapahtui. Maijalan veljesten, Mikan ja Joukon, kotitalon alakerrassa oli treenikämppä pienine studiolaitteineen. Tila oli juhlava, olivathan pojat treenailleet aluksi hiilikellarissa!

Allekirjoittanut (Vesku) eksyi eräänä maaliskuun päivänä paikalle äänittämään Kape Vullin -heavyorkesterin kanssa demonauhaa. Jonkin ajan kuluttua Mika soitteli ja pyysi kokeilemaan tanssimusiikin laulamista. Lähdin kokeilemaan, ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Tuohon aikaan bändin kokoonpano oli seuraava: Arto "Tuhatvarvi-Arvi" Niemi rummuissa, Tuomisen Jukka bassossa, Maijalan veljekset kitaroissa ja minä(Vesku) lauloin. Alku oli olevinaan pirun hankalaa, minä kun olin laulanut pääasiassa englanniksi, ja tanssimusa oli muutenkin outoa. Enhän ollut aiheeseen perehtynyt, jos ei nyt oteta lukuun muutamaa pummien puolituntisella keskioluthöyryissä pyörähdeltyä kipaletta. Mika treenasi sooloja ja hoiti tuhansia keikkailuun liittyviä käytännön asioita, toimien bändin priimusmoottorina. Jouko puolestaan keskittyi biisien tekemiseen ja vastasi alkuaikoina kaikesta Aallon omasta materiaalista. Keikkoja oli vähän, mutta harjoittelimme ahkerasti.

Mikko mukaan 1990

Kasken Mikko tuli rumpaliksi. Mikko oli aikaisemmin paukutellut heavya, ja tanssimusa oli hänellekin uusi juttu. (Aikaa myöten Mikosta on sukeutunut varsin oivallinen kepittäjä, jonka lava-ilme hakee vertaistaan). Toinen single, joka julkaistiin vielä omakustanteena ja sisälsi kappaleet Hotelli Hiljainen/Miljoonia unelmia, näki päivänvalon vuonna -90. Keikkojen määrä alkoi lisääntyä hitaasti mutta varmasti.

Vuonna -91 pääsimme MTV:n Tulisuudelma -tanssiorkesterikilpailussa finaaliin asti, ja oikeastaan tuosta tapahtumasta koko homma nytkähti aimo rykäyksen eteenpäin. Saimme levytyssopimuksen MTV:lle, ja debyyttialbumi A. Aallon Rytmiorkesteri julkaistiin syksyllä -92. Lisäksi otimme osaa Syksyn Sävel -kilpailuun, ja sijoituimme hienosti kolmannelle sijalle.

Basistit vaihtuu

Vuonna -93 basistiksi tuli Porin "pieni suuri mies" Kari Heiskari. Kari teki v. -94 ilmestyneelle Kuumia Aaltoja -albumillemme myös kaksi hienoa biisiä: Kaksi Tähteä ja Kultainen Kuu. Tässä vaiheessa teimme vuosittain jo pitkälti toistasataa keikkaa, mikä määrä onkin pysynyt lähes vakiona näihin päiviin saakka.


Vuoden -94 elokuussa Lehtisen Jani otti vastaan basistin tehtävät. Miehellä on lahjoja vaikka muille jakaa sekä käsittämätön treenaussinnikkyys. Bändin keikkareviiri laajeni Hangosta Ivaloon. Satelliittitaivas -albumi julkaistiin syksyllä -96 ja pidimme ensimmäiset isommat levyjulkkarit Tampereella Hotelli Pinjassa. Tilaisuudessa esintyi myös suuresti ihailemamme skiffle -orkesteri Werner Bros.

Aloimme työstää uutta levyä, jonka aluksi piti ilmestyä jo vuonna -97, mutta levyjen väli venyi entiseen malliin kaksivuotiseksi. Levyntekoprosessi on yllättävän suuri työ, sitä ei ole ollenkaan liioiteltua verrata vaikkapa talon rakentamiseen. Ensin haalitaan kasaan epämääräinen läjä materiaalia, josta vähitellen alkaa hahmottua pieniä yksityiskohtia. Sitten taas puretaan jotain, tehdään valintoja tiilen, teräksen tai puun välillä, rakennekuvat muuttuvat jne. Välillä tulee yllätyksiä, joita ei ollenkaan ole osannut ottaa huomioon. Vähitellen kokonaisuus alkaa vääjäämättömästi muotoutua, mutta silti tulee aina lopussa kiire. Sitten, kun levy on viimein julkaistu, on takki aivan tyhjä. Uudesta levystä on hirvittävän vaikea sanoa mitään heti sen julkaisemisen jälkeen. Vasta kun on kulunut useita kuukausia, on itse kykeneväinen tuotoksen arvioimiseen.

Kolme kultaa kerralla

Venus -albumi julkaistiin keväällä -98. Pidimme megalomaaniset pippalot Hotelli Ilveksessä Tampereella, koska oli aihetta suurempaan juhlaan; A. Aallon Rytmiorkesterin kaikki kolme aikaisempaa levyä oli ylittänyt kultalevyyn oikeuttavan 20.000 kappaleen rajan. Kultalevy on hieno tunnustus tehdystä työstä, varsinkin kun A. Aallon kohdalla tämä kaikki ei ole tapahtunut yhdessä yössä. Kun niitä tulee kerralla kolme, tunnelmaa ei osaa sanoin kuvailla! Paikalla oli reilusti porukkaa ja meno rempseää.

Heinä- elokuussa -98 harjoiteltiin Iskelmäprinssi -sarjaa varten. Kyse oli MTV3:n ja Storyfilmin yhteisproduktiosta, jossa me toimimme housebändinä. Urakka oli mittava, koska keikkailimme aktiivisesti harjoitus- ja kuvaussessioiden välipäivät. Kesälän Tumpulle lankesi Iskelmäprinssin kapellimestarin tehtävät. Onhan Tumppu toiminut bändin hovikosketinsoittajana Aallon kaikilla levyillä. Iskelmäprinssi-sarja sijoittui 60-luvulle ja luonnollisesti myös bändin piti näyttää aikalaiseltaan; geeliä kului, jotta tötterötukat saatiin ojennukseen. Sarjassa esiintyi mittava määrä Suomen ykkösartisteja, joiden säestäminen oli haastavaa ja hauskaa. Projekti kehitti bändiä huimasti.

Vuoden -99 alussa bändi koki ehkä suurimman muutoksen keikkakokoonpanossaan. Jokke (Jouko Maijala) jäi pois keikoilta, mutta jatkoi kuitenkin uurastustaan biisien parissa. Joken poisjäänti aiheutti päänvaivaa varsinkin Veskulle; hänen piti opetella soittamaan rytmikitaraa. Vaikkei blondi olekaan, niin vaatiihan yhtä aikaa laulaminen ja soittaminen harjoittelua! Vesan taakan helpottamiseksi saimme houkuteltua urkuri-Tumpun keikoille mukaan. Tumpulla oli alkuun suuria vaikeuksia pysyä meidän 'vanhojen' vauhdissa. Tämä koskee siis kahvipausseja. Muut olivat jo matkalla bussille, kun Tumppu tilasi ranskalaisia. Nyttemmin Tumppu saattaa jopa ehtiä juomaan kahvinsa loppuun...


Keväällä -99 ilmestyi Parhaat/Live -levy. Levyn julkistamistilaisuudessa Tampereella ravintola Amarillossa saimme neljännen kultalevymme Venus-albumista. Kesä kului tiiviisti keikkaillessa, ja syksyllä alettiin valmistella seuraavaa albumia. Levymateriaali äänitettiin Mikan toimesta omalla studiolla. Biisimateriaali koostui niin Vesan sävellyksistä ja sanoituksista kuin Maijala/Savio biiseistä sekä muutamasta cover-kipaleesta. Levylle päätyi loppujen lopuksi myös kaksi englanniksi laulettua rock' n ’ roll kappaletta.
 'Jos vain tietäisit' ilmestyi keväällä 2000. Levyn julkistamistilaisuudessa Ylöjärvellä Pöheikön Pölläyksessä saimme jälleen kultalevyn Parhaat/Live-albumista. Jälleen kesä vierähti tiukasti keikkaillessa ja päässä alkoi pyöriä ajatuksia, josko keksittäisi jotain uutta ja erilaista...

2001 Aalto rock-klubeille ja konserttisaleihin

Uusi ja erikoinen muotoutui ajatukseksi viedä Aalto rock-klubeille. Talvella 2001 teimme pienimuotoisen klubirundin. Vierailimme myös Tavastialla, joka tunnetaan perinteikkäänä ja kaikkien muusikoiden halajamana keikkapaikkana. Klubirundi oli mukava tehdä, koska vastaanotto oli erittäin kiinnostunutta. Klubikiertueesta jäi biisejä myös normaaliin keikkaohjelmistoon, joten keikkakesä 2001 tarjosi yleisölle hieman vauhdikkaampaa Aaltoa.

Kesän 2001 jälkeen bändi vietti historiansa pisintä keikatonta kautta, puolen vuoden taidepaussia. Keväällä 2002 bändin kokoonpano vaihtui jonkin verran; A. Aallon Rytmiorkesterin perustajajäsen, rytmikitaristi ja biisinkirjoittaja, Jouko Maijala alkoi keikkailla bändissä entiseen malliin ja Tuomas "Bumbtsi Bum" Kesälä jatkoi levytyspuuhissa ja vierailijana keikolla.

Orkesteri jatkoi kohti uusia haasteita. Konserttisalit olivat pitkään kiehtoneet mahdollisina esiintymispaikkoina. Syyskuussa -02 Tuukkasen Jari Werner Bros -yhtyeestä otti yhteyttä ja esitti varsin mielenkiintoisen idean: josko "Werkkarit" ja "Alkkarit" tekisivätkin yhdessä konserttikiertueen! Innostuimme asiasta ja teimme neljän keikan "minikiertueen" (Lahti, Tampere, Helsinki, Mikkeli). Konsertista kehkeytyi lämminhenkinen keitos, joka koostui huumorista, kaihosta ja silkasta elämisen riemusta. Yleisö söi soppansa hymyssä suin. Tampere-talokin oli niin loppuunmyyty, että lehtimiehillekään ei ilmeisesti löytynyt jakkaroita.

Muutoksen tuulet puhalsivat jälleen. Pitkä ja hedelmällinen yhteistyömme MTV3 musiikin kanssa päättyi vuoden -02 lopussa. Oli aika kokeilla omia siipiä myös levyjen tuottamispuolella. Uusi levy-yhtiömme oli nimeltään Emma-Sävel. Aloitimme uuden levyn työstämisen tammikuussa 2003. Pyrimme tekemään koko lätyn varsin kiinteänä periodina, lähinnä saadaksemme eheyttä levyn kokonaisuuteen. Vuosien varrella tapamme tehdä levyjä oli luisunut varsin hajanaiseksi: äänityksiä tehtiin jopa vuoden aikajänteellä. Tämä ei mielestämme ollut välttämättä hyvä asia, ja "Rakkauskirjeitä" julkaistiin maaliskuussa -03 reilun kahden kuukauden tiukan rypistyksen jälkeen! Uusi tuotos oli sataprosenttisesti omaa tuotantoa ja olemme siitä varsin ylpeitä.

Uuden levyn julkaisurundille hurautimme uudella kulkupelillä. "Esteri" siirtyi eläkeläisen harrastusten pariin, ja "Raili" saatiin remmiin mukaan. Kesän keikkarundi saatiin kunniakkaaseen päätökseen, ja tammi – helmikuussa -04 teimme Werkkareiden kanssa uuden, entistä laajemman konserttikiertueen. Nyt keikkoja oli kahdeksan, ja fiilikset olivat vieläkin paremmat.

2005 Uusi mies remmiin

Vuosi 2004 oli eletty ja koettu. Rytmiorkesteri oikoi taas talvisydämen jäseniään ja verrytteli tulevaa kautta varten. Jani siirtyi ”oikeisiin ” töihin, ja Teemu Broman siirtyi basistin tontille. Teemu on monissa liemissä keitetty keikkamies, asenteeltaan ja ammattitaidoltaan järkkymätön kivijalka. Lisättäköön vielä, että hän on kivijalkana varsin ”elastinen”.

Uuden miehen myötä bändiavioliitto uudistui. Makuu-… anteeksi…  takahuoneeseen tuli kuherruskuukausien myötä uudenlaista jännitettä. Lava-aktit myös piristyivät uusien soittoasentojen ansiosta.

Wernereitten kanssa tehtiin tammi – helmikuussa Iskusävelmiä-konserttikiertue. Konsertin teemana oli tällä kertaa musiikki kautta aikojen: siinä siirryttiin acappellalauluista barber shopin kautta tähän päivään. Konsertti oli onnistunut, nähtiinhän sen eteen paljon vaivaakin. Lisäksi jo useamman yhteisproduktion myötä yhteistyö oli entisestään hioutunut.

Kesä hurahti normaalin lavakeikkailun parissa, vanhat paikat kierrettiin, ja mukaan mahtui muutama uusikin. Kesken heinäkuun keikkarumban ja kuumimpien helteiden hikoilimme studiossa välipäivinä. Äänitimme Hiroshima-biisin joka julkaistiin pommin vuosipäivänä 6. elokuuta. Laulusta tehtiin myös englanninkielinen versio. Listaykköseksi se nousi ainakin Radio Suomessa ja paikallisradiolistalla.

Syksyllä -05 vietimme perinteisen syystauon, ja keikkailimme taas marras – joulukuussa, lähinnä viikonloppuisin. Tuli taas aika vetäytyä koloihimme suunnittelemaan uusia metkuja..

Talvella 2006 yrittelimme käynnistellä levyntekoa, mutta kipinää ei syystä tai toisesta syttynyt. Kun juoksee pitkän matkan, niin jalat aina välillä puutuvat.  Syksyllä olimme pitäneet jo joitain sessioita, mutta kovin tahmeaa oli silloinkin. Ei tuntunut löytyvän oikeita biisejä, eikä ollut paloa. Oikeastaan tätä levyntekoa aloitettiin 2005–2008  useita kertoja. Bändi oli hyvässä vedossa edelleen keikoilla, mutta jotain uutta kaivattiin. Meidän orkka ei oikeastaan ole missään vaiheessa täysin puutunut keikkailuun, vaikka tietysti on iltoja, jotka voisi unohtaa. Keikkailu on kyllä ehdottomasti se juttu, miksi tätä tehdään.  Tämä ajanjakso on toiminut bändille kasvualustana hieman uuteen suuntaan.

2007 Teemu halusi keskittyä yhä enemmän teatterimuusikon hommiin, ja teattereitahan Tampereella on, joten keikalle ei tarvitse matkustaa satoja kilometrejä. Ahmaniemen Ali oli tuuraillut Teemua melko useasti jo vuoden päivät, ja hän siirtyi hyvin luontevasti vakituiseksi basistiksi Aaltoon heinäkuussa 2007. Ali toi mukanaan melkoisen määrän musikaalista pääomaa, muun muassa orkesterin lauluvahvuus kasvoi yhdellä taitavalla laulajalla.

Levynteko alkoi vähitellen saada tuulta siipiensä alle. Joukon kynä alkoi taas kirjoittaa, ja kaikilla vahvistui tunne siitä, että tästä taitaa sittenkin tulla jotain. Talvella 2009 magneettinauhalle tarttui jo lopullisia ottoja, ja singlekappale alkoi varmistua. Lisäksi nyt orkesteri valmistelee 20-vuotis juhlakonserttia...

A. Aallon Rytmiorkesteri on pitkästä urastaan kiitollinen suurelle joukolle ihmisiä. Ensinnäkin täytyy mainita uskolliset fanit, kiitos teille! Tanssi- ym. tilaisuuksien järjestäjät ansaitsevat myös suurkiitoksen. Kiitämme myös kaikkia levyntekoprosesseihin osallistuneita ihmisiä.

A. Aallon Rytmiorkesterin psta. Vesku ja Mikko