Tässä työssä ei ole koskaan samanlaista keikkaa ja olen tutustunut ja saanut soittaa monien hienojen tyyppien kanssa.

Olen ollut bändissä vuodesta -90 alkaen. Ajautumiseni Aaltoihin oli, ainakin minulle, onnellisten sattumien summa.

Minä olen asunut lapsuuteni ja teini-ikäni Kangasalla, Ruutanan kylässä. Siellä oli erilaisia bändivirityksiä, ja niistä erään (MustaKasi, joka edelleen toimii ja kokoontuu silloin tällöin) kanssa kävimme tekemässä demo-nauhan Maijalan veljesten studiolla. Tästä  
parin vuoden päästä Mika soitti ja kertoi heidän etsivän uutta rumpalia, ja pyysi tulemaan treeneihin kokeilemaan. Lupauduin, koska olin kuullut radiosta Pisara vain –biisin.  
Se oli kolahtanut heti, vaikka en siihen aikaan periaatteesta voinut sietää mitään muuta kuin punkkia ja heviä.

No, treeneihin mennessä en ollut koskaan käynyt edes tanssilavalla, saati sitten soittanut tanssimusaa. Mika entisenä rumpalina joutui kädestä pitäen neuvomaan ja kertomaan humpat, foxit sunmuut. Olin aivan varma, että siinä oli kaskenpojan tanssimuusikon ura.
Yllätys oli kuitenkin, että minua pyydettiin seuraaviinkin treeneihin, ja hetken päästä jo kerrottiin, että eka keikka olisi sitten Tampereella Froikkareiden lämppärinä. Silloin biisien tempo oli hakusessa vielä hiukan enemmän kuin nykyään, joten esitimme ehkä maailman nopeimman Sulamithin.

Onnellisia nämä sattumat ovat siksi, että olin noihin aikoihin jo ajatellut, että soittamisesta tulee vain kiva harrastus, ja varsinaiset urasuunnitelmat olivat sähköalalla. Nyt kuitenkin porskutetaan Aalloilla eteenpäin. Samalla on joitain muitakin bändivirityksiä ja tuurauksia sekä tietenkin joskus niitä sähkötöitä, ettei unohdu, miksi soittaminen ja keikkailu on niin kivaa!

Mikko

Vesa Mikko Mika Jouko Ali